keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Puustelli

Mistä tietää että joku yritys on hyvä ja luotettava kumppani? Siitä, että yrityksen edustajan/myyjän sanaan voi luottaa ja jos virheitä sattuu, vastuu kannetaan ja asiat korjataan kuntoon mahdollisimman pian.

Olen aiemmin kertonutkin ongelmistamme Puustellin kalusteiden kanssa. Jos raksa-aika meni meillä jokseenkin ilman suurempia ongelmia, niin tähän loppuvaiheeseen on sitten mahtunut yhtä ja toista "pientä säätöä" muutamankin toimijan kanssa. 

Puustellin kalustetoimitus oli yksi näistä hermojamme kiristävistä asioista. Kalustetoimituksemme oli täynnä virheitä ja vääriä tuotteita. Oli suunnittelijan virheitä ja tehtaan virheitä yhdistettynä poistuvaan materiaalivalintaan nimeltä koivu. Reklamaatioidemme määrän pystyy laskemaan kolmella kädellä, ja se on paljon.

Tästä kaikesta huolimatta, yhteydenpitomme ja reklamaatioiden hoito Puustellin kanssa on ollut ensiluokkaista. Reklamaatiot on otettu asiallisesti vastaan, niitä on pahoiteltu ja kaikki virheelliset osat on laitettu samantien uudelleen tilaukseen. Puustellin asentaja Jani kävi meillä asentamassa reklamaatioiden aikana jos yhtä ja toista uudelleen tilattua taustalevyä, tasoa ym. mikä on ollut erittäin kiitettävää asiakaspalvelua ottaen huomioon että asennus olisi muuten voitu jättää meidän itsemme kontolle (koska emme asennuspalvelua Puustellilta ottaneet).

Espoon Puustellin toimari Antti on hoitanut reklamaatiomme ja erittäin hyvin. Aina on saatu kiinni ja takaisin on soitettu. Antti totesikin tilanteestamme, että Puustelli haluaisi hyvittää kalustetoimituksen virheistä aiheutunutta ylimääräistä vaivaa ja mielipahaa meille jollain tavalla. Niinpä kyseltiin, että puuttuuko keittiöstämme jotain?  

Ja puuttuihan meiltä. Nimittäin suurin osa kattiloistamme oli epäkelpoja induktiolle. Isännän joululahjaksi saama Eva Solon 3l kattila oli meillä ainut sopiva kattila. Niimpä toivoimme hänelle kavereita. 

Tänään Antti toi paketin itse meille.








Kaksi kappaletta Eva Solon kattiloita ja yksi kasari sekä pari kaivattua kauhaa :) Kaikki samaa Gravity sarjaa mitä tuo olemassa oleva joululahjuskattilakin on. Kyllä näillä nyt kelpaa kokkailla.

Ja mikä parhainta, mieli on tyytyväinen. Itseasiassa todella tyytyväinen tästä pienestä eleestä, joka jättää sen lopullisen hyvän fiiliksen koko jupakasta reklamaatioiden asiallisen hoidon lisäksi. Näin näitä asioita kuuluisi hoitaa. Näin saavutetaan asiakkaan luottamus virheiden jälkeen uudelleen. Näin varmistetaan se, että asiakas tulevaisuudessakin harkitsee samaa kalustetoimittajaa uudelleen.



perjantai 15. toukokuuta 2015

Unelmien Sohva

On se aika iso juttu, kun asuinneliöt tuplaantuu.
Myönnän että siinä on puolensa. Kerrankin on "mukavan väljää" ja lapsilla tilaa juosta (ja sitä ne tekeekin!). Avaruus ja tilan tuntu ovat ihana juttu, puhumattakaan tästä valon määrästä jota sataa sisään isoista ikkunoista.

Tässä vaiheessa myönnän kuitenkin avoimesti, että olen alkanut haaveilla uudesta elämänkumppanista. Isäntä ei ole kuitenkaan vaihdossa, vaan kaukaisissa haaveissa siintää uusi sohva.

Nykyinen sohvamme on 7 vuotta vanha ja menettelee. Malli on suht ajaton, mutta nykyiseen tilaan se on liian möhkö, kulmikas ja ylipitkä (pituus 240cm). Sohvan pituus onkin tällä hetkellä se häiritsevin tekijä. Kangasverhoilussa näkyy myös aika ja olemme puhuneet, että sohvaan ja sen uudelleen verhoiluun on turha enää upottaa rahaa, varsinkaan kun se ei ole nykyiseen paikkaansa sopiva. Sohva on ylipitkä suhteessa takkaan ja hieman pienempi sohva jättäisi takan ja sohvan väliin hieman enemmän tilaa.

Kuva täältä

Vanha sohvamme on Askosta ostettu ja saa luvan kelvata, kunnes saamme uutta varten sukan varteen säästöön. Sinä aikana onkin hyvä haaveilla ja etsiä sitä uutta elämänkumppania. Ja mitenkäs muuten kuin surffaamalla (ikea, asko, isku, masku, vepsäläinen, finsoffat, vekenkaluste) ja on muutama tullut koeistuttuakin kampanjapäivillä. Uudelta sohvalta edellytämme laatua, ajatonta ja kevyen kulmikasta muotoilua sekä sitä, että siinä on mukava istua ja löhötä.

Tässä allekirjoittaneen sohvien kärkikolmikko:

Jos raha ei olisi esteenä, uuteen kotiimme muuttaisi ehdottomasti MUUTON Block sohva. 

Muuton Block sohva, kuva FDS.fi






















Tämä on unelmieni sohva ja pysyneekin sellaisena hintansa puolesta. Olen jotenkin mieltynyt näihin moduulisohviin, jotka ovat tilan mukaan muunneltavissa, mutta silti todella miellyttäviä istua. 

Muuton sohva on muotoilultaan möhkömpi ja kulmikkaampi mitä nykyinen sohvamme, mutta selkeällä ja modernilla tavalla. Sen 2-istuttava versio olisi 15cm lyhyempi pituudeltaan mitä nykyinen sohvamme ja sopisi olohuoneeseemme erinomaisesti. Tässä on tullut istuttua Espoon Puustellin tiloissa ja siitä tämä alkurakkauden kipinä lähtikin.  Haluttu sävy olisi juurikin tuo tummansininen. Ai että, on se vaan niin ihana :)

Toinen vahva ja potentiaalisin ehdokas on Adean Friend-sohva. Tätä kaunokaista on käyty Vepsäläisellä jo koeistumassa yksillä kampanjapäivillä (ei tosin ollut tarjouksessa) ja todettiin erittäin hyväksi istua. 


Kuva Vepsäläiseltä

Friend sohvassa pidän sen yksinkertaisesta ja linjakkaasta muotoilusta. Sohvan jalat ovat myös kauneimmat koskaan näkemäni. Koska pidän kovasti 60-luvun vanhoista huonekaluista, tässä sohvassa yhdistyy mielestäni jotain hyvin vanhaa modernilla tavalla.





Kuva Vepsäläiseltä


Friend-sohvan kanssa samoilla linjoilla kulkee Interfacen Sand sohva. Tämä sohva on tyynyiltään hieman muhkeampi, mikä pistää miettimään tuota sohvan "löhöämismukavuutta". Sohvan pitää olla tarpeeksi mukava, että siinä voi pötkötellä ilman että istuintyynyt ovat heti kulahtaneet pois muodosta.

Uudesta sohvasta on puhuttu senverran, että se saisi olla tällä kertaa ilman divaaniosaa. Vaikka itse rakastankin sitä yli kaiken, on se olohuoneeseemme liian iso palanen. Siitäkin huolimatta että meillä on iso olohuone.

Tosin tuossa Muuton sohvassa olisi mahdollista ostaa tuo divaaniosa erikseen, jolloin sen saisi helposti liitettyä osaksi sohvaa silloin kun haluaa ja irrottaa omaksi istuinosakseen muulloin. Kätevää!



Sits Otto-Sohva, kuva täältä

Viimeisenä villinä korttina on Sitsin Otto-sohva. Tässä on onnistuttu yhdistämään jälleen menneen ajan tunnelmaa modernilla tavalla. Pelkään vaan pahoin, ettei isäntä riemastu tästä ehdokkaasta, ja jos saisin itse valita, niin jättäisin nuo napit tuolta selkänojasta pois. Tyyliltään haemme jatkossa varmastikin jotain Friend-sohvan tyylistä.

Unelmointi ja etsintä jatkukoon.
Sillävälin isäntä on aloittanut saunan teon, ja huhkinut oikein kunnolla. Toivossa elää josko päästäisiin omaan saunaan jo sunnuntaina. Se jos mikä olisikin ihanaa :)











perjantai 8. toukokuuta 2015

Kodinhoitohuoneen Naulakko

Blogihiljaisuutta on pidellyt. On kuitenkin ollut ihana huomata, että blogia käy edelleen mukava määrä lukijoita lukemassa :) 

Aika tosiaan viilettää eteenpäin sellaista vauhtia, ettei mukana tahdo pysyä. Kodissa on saatu aikaan pieniä juttuja. Pieniä, mutta kuitenkin edes jotain. Ensimmäisiä vieraita on otettu vastaan ja se jos mikä on ollut kivaa :) Isäntä tosin juuri eilen päivitteli, että olisi joskus kiva päästä saunaan! Ja olisihan sitä. Sauna vaan on edelleen täysin kesken, niinkuin on takapihan terassi, piha ja suurin osa listoistakin. 

Itse yritän olla armollinen, että tehdään sitä mukaa mitä jaksetaan. Eihän näillä ole hengenhätä, mutta ymmärrän kyllä isännän ahdistuksen. Helpostihan nämä keskeneräisyydet venyvät ja silmä tottuu (nimim. kokemusta löytyy edellisestä kodistamme, jossa laitoimme viimeiset listat kiinni vasta asunnon myyntikuvia varten). Potilaan diagnoosi pomppii siis orastavan raksaväsyn ja peruskauran a.k.a arjen pyörityksen välillä. Siinähän nämä päivät aikalailla menevät ja illat ovat viikolla niin kovin lyhyitä. Viikonloppuina olisi taas kiva tehdä yhdessä jotain muuta, kun kerrankin on  sitä aikaa (ilman raksaa!). Yhtä dilemmaa näyttäisi olevan, ja onhan se totta ettei tämä homma omakotitalossa ikinä lopu. Eiköhän tämä kaikki tästä järjesty omalla ajallaan. Toivotaan niin!

Itse olen kuitenkin aktivoitunut sisustuksen suhteen ja myynyt tori.fi:ssä vanhoja huonekaluja ja säilytyskalustoja pois. Samalla olen ostanut "uutta vanhaa", sillä budjetista ei todellakaan jäänyt ylimääräistä uusiin huonekaluihin. Noh, okei. Sohvapöydän ostin uutena, mutta sekin oli huokeassa alessa, ettei voinut kävelläkkään pois. Sohvapöytää meillä kun ei ole ollut...

Mitä tulee kalusteisiin, niin mielestäni kaiken ei tarvitsekaan olla uutta. Itse pidän vanhoista huonekaluista todella paljon ja erityisesti juurikin 1940-60 luvun huonekaluista. Niissä on materiaalit paikallaan, useimmiten kunnon puuta, eikä aika ole tehnyt hyvin pidetyille yksilöille juurikaan hallaa.

Yksi uusista "vanhoista" hankinnoista oli kodinhoitohuoneen naulakko.

Kuraeteinen ja kurasyöppöä vastapäätä oleva pikkuseinä


Tämä pikkuseinä rakennettiin tähän allekirjoittaneen toiveesta. Pohjapiirustuksessamme tätä ei nimittäin ollut, mutta koin että sellainen olisi fiksu olla kurasyöppöä vastapäätä. Leveyttä seinällä on vain 80cm ja tähän suunnittelin meidän "arkieteisen" vaatesäilytystä. Siis niiden ulkoiluvaatteiden, kuorihaalareiden ja kuravaatteiden.

Pääoven luona (ns. tuulikaapissa) meillä on naulakossa sitten muut hieman siistimmät takit. Arkieteisen ovea olisi siis tarkoitus käyttää arkena lasten kanssa mennen tullen.

Mutta tuo seinä tosiaan huusi naulakkoa. Koska kodinhoitohuoneemme on sävymaailmaltaan valkoinen-koivu-betoni (huom!betonilattia) -haussa oli musta metallinen hattuhylly/naulakko. Parhaiten tyyliin ja suunnitelmiin sopi Mazen Hat Rack tai hinnaltaan hieman edullisempi Essem Designin Classic.



Hat Rack Maze 60cm, room21.fi


Essem Design Classic, Essem.se


Näistä Essem Designilla oli paremmin kokoja saatavilla ja edullisempaan hintaan. Myös tasoja oli nuo kivat kaksi, saisi hyllyille pipoja ja tumppuja säilytykseen. Jäin kuitenkin pohtimaan noiden koukkujen määrää, sillä nelihenkisessä perheessä koukkuja on vain oltava. Essemin koukut eivät vaan vakuuttaneet.

Sitten silmiini osui tori.fi:ssä myynti-ilmoitus vanhasta Muuramen isosta naulakosta, joka sattui olemaan mustaa metallia. Pyyntihinta oli puolet siitä mitä ylemmät uudet hattuhylly vaihtoehdot maksoivat. Lisänä naulakossa oli taustaverkko, johon saisi kiinni pikkukoreja tumppuja varten ja ns. istuin vs. kenkähyllyt. Niinpä minä tein heti kaupat.


Muuramen vanha Monena naulakko "tuunauksessa"


Lähikuvassa Muuramen Monena

Toki vanha naulakko oli saanut edellisellä omistajallaan elämisen jälkiä, mutta varsin maltillisesti. Niinpä eräs aurinkoinen iltapäivä, hioin ja maalasin naulakon uudelleen mustalla mattapintaisella spraymaalilla. Ja avot, kuin lähes uusi!




Muuramen naulakko omalla paikallaan.


Reilu viikko sitten naulakko pääsi omalle paikalleen, ja se sopi siihen niin hyvin kuin naulakko vaan voi sopia.  Vai mitä mieltä olette? Naulakko on osoittautunut käytössä ihan aarteeksi jo senkin puolesta, että on vankkaa suomalaista tekoa, mutta siihen on saanut hienosti jalkineita sekä ulkoiluvaatteita ja on kestänyt myös lasten kiipeilyn tasoille huoletta.




Naulakon vastapäätä on kurasyöppömme

Mikäli halajaa samanlaista naulakkoa, huomasin, että Muurame tekee Monena naulakkoa edelleen. Malli on erityisesti koulujen suosiossa, enkä yhtään ihmettele. Meidän kodinhoitohuoneen arkieteisessä se on osoittanut jämäkkyytensä ja toimivuutensa ihan eri tavalla verrattuna perus hattuhylly/naulakkoon. 

Näin sitä tuli saatua yksi osa-alue kuntoon ja sitten voikin siirtyä taas seuraavaan :) Stay tuned!