Meidän betonilattia

Betonilattia. - Ei ikinä meille! Miten kolkko ja kylmä julkisen tilan materiaali!

Näin ajattelin pari vuotta sitten Hyvinkään asuntomessuilla. Siellä oli kohteita joissa betonia oli ihan jokapuolella, ja tottakai sisustettuna vielä sillä suomalaisten iki-ihanalla arkisella harmaalla värillä. Jokapuolinen harmaus oli mielestäni liikaa ja niin kovin persoonatonta. Jätti kylmäksi, mikä oli varmasti se syy etten lämmennyt tälle materiaalille.

Olen nimittäin enemmän kotoisan kodin ihmisiä kuin "julkisen" tilan fiilistelijöitä. Ja ei. Ei siinä julkisen tilan fiiliksessäkään ole mitään vikaa ja onhan sekin omalla tavallaan kaunista. Joistain tykkää, joistain ei. Koteja ja makuja on niin monia ja kaikki ovat kuitenkin omalla tavallaan kauniita. Oli se sitten enemmän omaan makuun menevä tai ei. Erilaiset kodit ovat mielenkiintoisia juurikin erilaisuutensa vuoksi ja siksi, että ne kertovat aina jotain kodissa asujista, persoonista, eletystä elämästä. 

Mutta siis siitä betonilattiasta. Sitä meille tuli tuosta lausahduksesta huolimatta kuitenkin. Hah, että siitäs sain! Niin se  vaan mieli muuttuu kun saa aikansa makustella eri vaihtoehtoja. Aiemmin kerroinkin betonilattiastamme täällä (kilk). Nyt kun lattiaa on päästy testaamaan ajattelin jakaa muutamia ajatuksia tästä lattiamateriaalista.  

Meillä betonilattia meni ihan alusta alkaen pieleen johtuen suurimmaksi osaksi sirotteesta ja huonosta työn laadusta valupäivänä. Betonilattia korjattiin sbl:n mikrosementillä (korjauksen työn jälki kiitettävää), jossa suurin haastemme oli löytää alkuperäistä Basaltin harmaata väriä vastaava mikrosementin sävy. Harmaita värisävyjä ei harmiksemme vain löytynyt, ja eniten käytetty Plata oli taas mielestämme liian beige meille. Niinpä päädyimme sekoittamaan kahta värisävyä keskenään, jotta pääsimme suht lähelle haluttua värisävyä.

Pukuhuoneen seinät isäntä paneloi vaalealla haapapaneelilla, jolla saunakin on tehty. Penkki on vanhasta kodista ja se korvautunee jossain vaiheessa koivuvanerilaatikolla.  Naulakot ovat Norman Copenhagenin ja niiden ylle on tarkoitus nikkaroida koivuvanerista pienet laatikkohyllyt. Koivuvanerista olen suunnitellut muutaman muunkin "pikku projektin". Niistä sitten myöhemmin lisää kunhan vain saadaan aikaiseksi (siis isäntä ehtii toteuttaa).

Kylpyhuoneen lasiovi, oikealla terassille vielä ovi.
Oikea valkoinen ovi on toisen wc:n ovi

Betonilattiamme sävy on saatu aikaiseksi kahden sävyn sekoituksella, Cobalto ja Negro. Sävyjen sekoituksella on myös oma vaikutuksensa, eli laitetaanko ensin alle Cobaltoa vai päälle Negroa vai toisinpäin. Meillä ubk:n pojat tekivät kolme eri tekniikalla toteutettua värimallia, josta päädyimme tähän. En nyt vaan muista kirveelläkään millä tavalla lattiamme sävy toteutettiin. 

Tumman harmaa ei tosiaan sävynä onnistunut, mikä harmitti allekirjoittanutta todella paljon. Mutta tästä korjatusta lattiasta tuli todella kaunis ja sävykin on mieleen.

Betonilattian ja puulattiamme raja sekä tilan sävyt.
Ovena on seinän sisään liukuva liukuovi.

Kotimme ainoa liukuovikaapisto koivukehikolla.

Betonilattian hyvät puolet on se, että se on todella pehmeä ja lämmin jalan alla. Helppo pitää puhtaana ja kaunis yhtenäisenä pintana.

Muutamia kolhuja lattia on kyllä meillä saanut (en tiedä mistä tulleet, epäilen muuttoa ja kalusteiden kantoa), mitä olen ihmetellyt jo siitäkin syystä, että tätä lattiamateriaalia kehuttiin erittäin kestäväksi. Erityisesti eteisessä ja kodinhoitohuoneeseen mentäessä kolhut ovat lohkaisseet pinnasta pienet palat pois. Nämä "accidentit" ovat jättäneet miettimään mm. mikrosementillä päällystetyjen kylpyhuoneiden vedenpitävyyttä? Vaikkakin vesieriste on pinnoitteen alla, niin silti. Jos pinnasta lohkeaa pala pois, kuinka riskialtista se on?

Suurin huono puoli lattiassa on se, että se on erittäin, ERITTÄIN liukas. 

Meillä betonilattia alkaa heti kylpyhuoneesta tultaessa ja lapset ovat muutaman kerran onnistuneet vetämään kunnon liukkarit pepulleen/selälleen kun lattialla on ollut pieni roiske vettä. 

Matot tarvitsevat liukuesteen alle, muuten eivät pysy paikoillaan. Itse ratkaisin tämän niin, että tilassa on nahkasuikaleista tehty "räsymatto", joka pysyy sellaisenaan paikallaan :)

Musta, mustempi puutalo

On pidellyt kiireitä ja lomiakin vielä viime viikkoina. Blogi on siis jäänyt suosiolla vähemmälle, vaikka kanssaraksaajien raksojen edistystä käynkin kännykästä välillä lukemassa. Isäntä aloitti tänään toisen työviikkonsa ja parin edellisen aikana ollaan lähes päivittäin maalailtu taloa. Huhheijaa, sanonpa vaan. Ihan kelpo työsarkaa on pidellyt ja kyllä sen seuraavana päivänä tuntee nahoissansa.

Talonmaalaus ei meillä mennyt sitten ihan putkeen. Olimme varanneet talon maalaukselle elokuun toisen viikonlopun ja siis isännän viimeisen viikonlopun ennen töihin paluuta. Perjantaina 7.8 kurvasimme Helsingin mini-loman päätteeksi Weekend-Festivaalin täyttämälle Kalasataman alueelle ja haimme sieltä henkilönostimen mukaamme. 

Kotiin päästyämme aloitin maalauksen lähes heti korkeimmasta päätyseinästämme. Ja tehtäköön nyt heti alkuun selväksi, että kärsin todella pahasta korkeanpaikan kammosta. Koska olen maalannut talomme kaikki sisäpinnat, oli luonnollista että maalausnakki viuhui myös ulkopuolen osalta allekirjoittaneelle. Eipä siinä mitään. Isäntä opasti miten henkilönostinta ohjattiin ja käytettiin ja ihan hyvinhän tuo sujui. Vähän niinkuin pelaisi vanhoja tietsikkapelejä joystickillä, tosin kovin kummoinen vauhti vaan ei tässä pelissä ole. 

Mutta sitten kun nostin nostimen lähes 8 metriin katonharjalle, alkoivat polveni vapista ja paniikki hilautui kurkkuun. Ihan hirveä ahdistuspaniikki, jonka vuoksi oli pakko ottaa nostinta alas. Isäntä oli ehtinyt lähteä tässä välissä lasten kanssa kauppaan, joten keräilin ja puhaltelin hetken ja tsemppasin itseäni että kyllä mä tähän pystyn. Päätin kylmästi keskittyä vain seinän maalaukseen ja olla katsomatta yhtään alas. Henkilönostin kyllä heiluu ja tärisee jokseenkin paljon ääriasennossa, mutta ihme ja kyllä siihen tottui kun ei tosiaan katsellut yhtään alas. 

JUMISSA! Apuva, auttakee mut alas..

Sain maalattua hienosti talomme korkeinta päätyä noin puolentoista tunnin ajan ja juuri kun olin siirtymässä maalaamaan oikeaa päätyseinää, nostin sanoin -zzzzzz?!
Onnekseni isäntä kaartoi lasten kanssa 5 minuutin sisään tapahtuneesta pihaan ja ihmettelin ääneen miksei nostin ota mitään komentoja vastaan? Ei siis toiminut mihinkään suuntaan ja ihan kuin virta olisi ollut pois? Siellä mä siis nökötin 6 metrin korkeudessa pienessä kopassa maaliämpärien kanssa ja henkilönostin oli ns. "kuollut".

Isäntä lähti asiaa selvittämään ja sepäs ei sitten ollutkaan niin yksinkertainen juttu. Aluksi luulimme että virtajohto oli irronnut, koska nostin ei selvästikään ottanut virtaa. Mutta koska nostin oli verkkovirrassa kiinni ja kaikki johdot olivat kunnolla kiinni, ongelma oli jossain muualla. Niimpä isäntä tsekkasi kaikki mahdolliset: olivatko kaikki tukijalat oikein maassa, toimiko vikavirta, eikä mitään. Huusin naapurimmekin jeesiin, että mitenkäs täältä pääsis alas. Se otti 45min jumissa 6 metrissä ennenkuin selvisi että nosturin ohjaimistosta oli mennyt sulake. Sulake jota ei kuka tahansa vaihdakkaan.

Tässä vaiheessa pitää sanoa että luojan kiitos googlesta! Isäntä löysi sieltä jostain nostimen virhetilanteita koskevan ohjeen, jossa neuvottiin miten nostinta voi ohjata akkuvarauksen voimin tilanteessa, jossa nostin ei jostain syystä ota virtaa. Niimpä pääsin alas vähäisen akkulatauksen voimin.  Enkä muuten saanut pahoja traumoja. Lapset ehkä taisivat säikähtää eniten, että äiti ei pääse takaisin alas ollenkaan!

Pääsisäänkäynnin maalattua ja keskeneräistä seinää oikealla.

Niimpä meidän maalailut nostimen kanssa jäivät hyvin vähiin. Isäntä sai kyllä ks. firman toimitusjohtajan kiinni, joka ilman muuta lupasi meille uuden nostimen heti maanantaina. Plah, siis maanantaina kun koko viikonloppu piti huhkia tämän urakan kanssa. Seuraavan viikon aikataulut meni siis iltojen osalta uusiksi.

Niinpä maalisuti viuhui, mutta enemmänkin tikkaiden ja maan tasolta. Uuden mustan maalipinnan sai isännän tekemä roskakatos, josta postaus myöhemmin.

Talon maalaus on meillä vieläkin kesken pisimmän pohjoispuolen seinän osalta. Se olisi tavoitteena saada kuntoon tämän viikon aikana. En kyllä ihan tiedä että jaksaako..