lauantai 6. helmikuuta 2016

Rästihommia ja peltejä

Voihan pellit kuulkaas. Ihanko se otti lähes 10 kuukautta asumista, että saatiin tämäkin asia viimeisteltyä ja kuntoon. Pah! Siltä se näyttää, ja on sille olemassa ihan oma sanakin: post-raksaajan-dagenefter.

Niin se silmä tottuu, ei jaksa, ei oikein tahtois kiinnostaakaan ja että vielä niiden peltienkin löytymisessä ja tekemisessäkin kesti aikansa. On meinaan suhteellisen (pirun) kallista puuhaa yrittää löytää fiksuun hintaan taloon peltejä, ja tällä tarkoitan ulko-ovien (5kpl) kynnyspeltejä, autotallin oven pitkää kynnyspeltiä, pergolan palkkien suojapeltejä (mustia), kylpyhuoneen rosterista kynnystä, sekä keittiön liesituulettimen putken suojapeltiä.

Pyysimme tarjouksia useasta paikasta täältä pk-seudulta ja hinnat vaihtelivat tyyliin 50€-80€ /kpl! Siitäpä voi laskea kynnyspelleille hintaa ja kyllä hirvitti, sanonpa vaan. On taitetulla pellillä kova metrihinta, tsiisus.
Onneksi asia tuli puheeksi isäni kanssa (joka on siis rakennusalan yrittäjä) ja hän lupasi kysyä tuntemaltaan pellittäjältä tarjousta. Isäni ei asu täällä pääkaupunkiseudulla vaan tuolla "maalla", mistä itsekin olen kotoisin :)

Anyways, sieltä ne meidän pellit sitten tulivat, isäni kautta ja hienot tulivatkin. Kyllä isä osaa! Autotallin iso kynnyspelti uupuu vielä, samoin kylpyhuoneen rosterikynnys, mutta eipä ole hätä käsillä.

Viime viikonloppuna siis aherrettiin isännän kanssa näitä rästihommia pois. Kyllä se keittiönkin fiilis tuli viimeisteltyä tämän myötä, vaikka tuohon industrial-henkiseen putkeen ehdinkin jo vähän ihastua.


Keittiön liesituuletin "before" suojapellin laittamista




 

Pohdin pitkään tuota liesituulettimen suojapellin väriä. Olin pitkään sitä mieltä, että se olisi paras mustana. Mutta sitten se alkoikin tuntumaan raskaalta ja päädyimme kulmikkaaseen rosteriin. Oikein hyvä vaihtoehto näin jälkikäteen. En oikein muuta osaisi kuvitellakaan ja ilme säilyi kevyenä.



Liesituulettimen kulmikas suojapelti. 


Kulmikas suojapelti tuli ns. tuplana. Ylempiosa meni limittäin alemman osan kanssa ja sitä niinkuin jatkettin "sukkana" ylös. Mutta kiinnityksen osalta tulikin sitten pieni ongelma. Nimittäin kulmikkaassa suojapellissä oli tuolla takana tuollaiset pienet kulmat. Nämä kulmat piti saada jonnekin kiinni, joten isäntä laittoi putken kummallekin puolelle tukipuut.





Isäntä teki tukipuihin pienet urat, joihin saimme pellit kulmista kiinni. "Sukkana" vedetyt pellit kiinnitimme toisiinsa ruuvilla, kummaltakin puolelta sauman alapuolelta.


Valmis!


Valmis!

Pergolan palkkien suojapellit isäntä kiinnitti jo ennen lumien tuloa ja se taisi olla marras-joulukuun vaihteessa. Meillä pergolan palkit on tehty kahdesta puupalkista (kuten tarkkasilmäiset kuvasta huomaavat) ja isäni oli sitä mieltä, että pelti palkkien päällä estäisi etteivät palkit pitkällä aikavälillä homehdu kun vettä valuu palkkien väliin. Toki palkit on siis pohjustettu ja kahteen kertaan kuullotteella käsitelty ennen asentamista kaikkialta, mutta siltikin. Mustat pellit olivat hyvä vaihtoehto :)



Pergolan palkkien mustat päällyspellit


Eteläpihan puutarhaoviin emme sitten loppujen lopuksi ottaneet kynnyspeltejä. Puutarhaovet ovat katoksen alla ja sisäntä teki niihin loppukesästä kynnykset ulkoverhoilulaudastamme ja maalasi mustaksi samalla värillä mitä muukin julkisivu. Toimi yllättävän hyvin ja puisista kynnyksistä tuli siistit ja varsin huomaamattomat.



Ulkoverhouslaudasta tehty terassinoven kynnys.
 Isännän maalausjälki ei ehkä ole ihan niin viimeisteltyä, mutta ehtiihän tuon vielä siistiä ;)


Sisäpuolen ja ulkopuolen kynnykset kohtaavat terassinovella. 


Pääsisäänkäynnin kynnyspellit asennettiin joulukuussa ja johan muuttui ilme. Ihanaa kun ei uretaani enää hypi silmään niin pahasti. Toki vielä on tehtävää, niinkuin osa varmasti huomaa. Arkieteisen oven vierestä puuttuu alhaalta yksi ulkoverhouslauta ja samoin pääoven ja ikkunalevikkeen välinen lista on asennusta vaille valmis.


Pääsisäänkäynnin kynnyspellit paikoillaan.

Ai että kuulkaas kun tuli hyvä mieli kun sai näitä rästihommia hieman jaloista pois.
Kovasti se mieli piristyi ja toivon mukaan jaksetaan pitää tahtia muidenkin pikkuhommien osalta. Josko se dagen-efter tästä pikkuhiljaa väistyisi. Monet ovat puhuneet että talon rakennuttamisen / rakentamisen jälkeen se ottaa ainakin vuoden toipua. Voin allekirjoittaa tämän väitteen täysin.

Ja Essi /kotitunteella.blogista, kiitos sisustaja-haasteesta. Pyrin vastaamaan piakkoin :)


2 kommenttia:

  1. Aina kun saa jonkun pienenkin mutta piinaavaan rästihomman pois, tuntuu kuin niskasta otettaisi kymmenen kiloa painoa veke. Tulee niin hyvä mieli! Ja niitähän tosiaan näillä työmailla riittää... :-D Edellisessä talossa tehtiin niitä vielä viimeisinä päivinä (ja öinä) ennenkuin piti luovuttaa talo jo seuraaville omistajille, olivat siis jääneet jotenkin kummasti viideksi vuodeksi tekemättä :-D

    VastaaPoista
  2. Kyllä vain, se on niin totta! Meillä oli edellisen kodin kanssa sama asia. Viikkoa ennen luovutusta isäntä sai portaiden listat paikoilleen ja asumista oli takana se Viisi vuotta. Heh, niin se silmä vaan tottuu ;)

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentistasi,