Ensimmäinen Joulu uudessa kodissa

Huhheijaa. Postausten väli venahti pidemmäksi mitä ajattelin. Koko joulukuu on mennyt vähän niinkuin hiki-pinkona juostessa ja vauhti kiihtyi aina eiliseen asti. Omalla alallani loppuvuosi on kiireisintä aikaa ja töitä saa paiskia sen mukaan vuoden vaihteeseen saakka. Oman työkuormani sain onneksi purettua hyvin, joten pääsin lähtemään huojentunein mielin lomalle. Ihan mahtavaa! Ja onhan se jouluaattokin jo huomenna.

Jouluaaton vietämme tänä vuonna kotona. Kulunut vuosi on ollut perheellemme aikamoinen muutosten ja uurastuksen vuosi.  Haluankin rauhoittaa aaton omalle perheellemme, kiireettömälle yhdessäololle. Ja meidän jouluperinteille. Niitä on jo hieman, ja oman perheen perinteitä olisi nyt tarkoitus tehdä enemmän :) Mitä jouluperinteitä teillä on oman perheenne kesken?

Olohuoneen Pasilat

Marraskuussa Innoluxilla oli ystävämyynti jonne olin ajatellut mennä Pasiloiden metsästykseen. Homma kariutuu matkan määrään. Täältä meiltä ystävämyyntiin olisi ollut lähes 50min ajomatka per suuntima, joten totesin että antaa olla. Tuskinpa näitä uutuuslamppuja sieltä olisi löytynytkään. Ja ilmeisesti ei.

Sen sijaan käytin hyväkseni Kodin1 sisustuspäivät, jossa valaisimet olivat kaikki -25% ja siihen päälle vielä 20€ alennuskupongin. Lamppujen hinnaksi jäi -40% ovh:sta. Ei paha. Saimme tuparilahjaksi jonkin verran rahaa, jotka käytimme nyt näihin kaunokaisiin. Täytyy sanoa, että tykkään tosi paljon.

Isäntä sai työpaikaltaan kuusilahjakortin joulukuuseen, jonka haimme viime perjantaina. Ensimmäinen täysikokoinen kuusi (2,5m) ja on se kaunis.  Nyt pääsimme nauttimaan kuusesta ja fiilistelemään joulua hyvissä ajoin.

Viime joulu oli hyvin erilainen ja vietimme raksalla kaikki joulun välipäivät sisäseiniä maalatessa ja isännän koolatessa saunaa. Tänä vuonna se muisto tuntuu kaukaiselta, vaikka siitäkin on vasta vuosi.

Toivotan kaikille urheille raksaajille voimia ja malttia hengähtää joulun ajaksi akkuja lataamaan.
Ensi jouluna fiilikset ovat varmasti teillä kaikilla erilaiset :)

Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulua kaikille!

Welcome to my Walk-In-Closet!

Uskallanpa väittää että lähes jokaisen naisen haaveena on saada oma vaatehuone. Okei. Mä en ihan omaa saanu, mutta ei se haittaa. Jaettu ilo on kauniimpi ilo, vaimitensenytoli.

Nimittäin jossain vaiheessa talomme pohjaa suunniteltaessa oli koko vaatehuoneen kohtalo vaakalaudalla. Pohdin onko järkevää edes rakennuttaa koko huonetta jos siihen ei saa fiksua määrää neliöitä. Jumppaa tehtiin ja huoneen kooksi jäi 4m2. Ihan passeli määrä se onkin. 

Oma lempparini on iso ja kapea ikkuna, joka tuo huoneeseen kaunista luonnonvaloa. Kaapistoja suunnittelin aluksi L-muotoiseksi, mutta huoneen mitat aiheuttivat haasteita ja erityisesti tuon kulman järkevä toteutus. Oikealla kulmassa on vielä jakotukki, joka vaati yhden laatikoston syvyyden muokkauksen 40cm:n syväksi. Muut ovat 60 cm syviä.

Visio oli kuitenkin selkeä. Halusin viihtyisän ja lämpimän huoneen omalla persoonallisella twistillä. Vaatehuone suunniteltiin Puustellin kanssa ja kaapistot päätettiin monen jumpan jälkeen rakentaa vain toiselle seinälle. Ihan paras ratkaisu näin jälkikäteen. Halusin valkoiset laatikostot vetimettöminä, koska huone on pieni. Valkoinen tuo lisää tilan tuntua. 

Tässäpä siis hän, yksi lempihuoneistani. Welcome to my (and my husband´s) Walk-In-Closet :)

Laatikostoja meillä molemmilla on yhtä paljon, sillä erotuksella että isännän pikkulaatikostot ovat 40cm syviä. Tankotilaa on hänellä myös hieman vähemmän, johtuen tuolla kulmassa oikealla menevästä putkikoteloinnista (jakotukki), mutta kuten kuvasta näkyy, niin ei se hänen rekkinsä täynnä ole! :D

Laatikostojen valkoisen pinnan laatuun meinasin kokoamisvaiheessa purskahtaa itkuun. Kun keskustelimme  Puustellilla mattavalkoisesta, ei tullut mieleenkään että vetimettömät laatikostot voitaisiin tehdä kalustelevystä! Siis siitä sellaisesta (halvasta) josta kaikkien peruskaapistojen sivulevyt on tehty. Ja ootteko katsoneet miltä se pinta näyttää kun auringonvalo osuu siihen? Laikukas kuin mikä!

Tätä asiaa tultiin Puustellilta silloin oikein katsomaan (ravasivathan he meillä lähes päivittäin silloin), koska oma käsitykseni valkoisista mattalaatikostoista vastasi enemmänkin sitä mitä meiltä löytyy kodinhoitohuoneesta. Tätä odotin ja muuta sain. 

Koska vaatehuoneen kaapistot tulivat Puustellin yhteistyökumppanilta Finnmirrorilta (kuten kaikki esim. Puustellilta tilatut liukuovikaapistojen mekanismit, rungot ym.) he totesivat, että se nyt vain tehdään Finnmirrorilta paksusta kalustelevystä. Ja että jos laitetaan uudet tilaukseen, niin se valkoinen on sitä samaa! Argh! Voitteko kuvitella. Sanoinkin ettei laatu ihan vastaa sitä, kun jos olisin ottanut nämä koivuisena tai minkä muun pintaisena tahansa. Kyllä he ymmärsivät, muttei asialle voitu tehdä mitään.

Ja sanotaanko ettei sitä siinä tuhannen reklamaation jälkeisessä tilassa enää sitten vaan jaksanut. Ja eihän sitä enää edes huomaa. Ja olen edelleen tyytyväinen että tuo valkoinen tuossa huoneessa on. Mutta siinä kalusteiden kokoamisvaiheessa kun näitä asioita tuli esille, niin ihan "pikkuruisen romahduksen" koin tämän tiimoilta. Sillä onhan se nyt vain niin, että kun unelmaa rakentaa, niin soisi sen olevan sitä mitä olettaa tilanneensa.

Kun naisihminen on haksahtanut korkokenkiin ja hamstrannut niitä reilun 10 vuoden ajalta, niin riittäähän noita. Ja koska en ole ehtinyt näitä kaunokaisia ulkoiluttamaan riittävän usein juuri ollenkaan, niin totesin että heidän tulisi päästä esille jollain muulla tavalla. 

Se on ehkä sitä vaatehuoneen feng shuita tai jotain, mutta myönnän tulevani hyvälle tuulelle näitä katsoessa. Kauniit kengät on vaan oikeasti ihania. Parempi esillä kuin laatikoissaan. Ja sanottakoon myös, että lapseni nauttivat tästä näyttelystä säännöllisin väliajoin omilla kokeiluvuoroillaan :D

Tapetin tilasin Saksasta ja peili on vanha 60-luvun painava kapine, jonka löysin edullisesti tori.fi:stä. Sille löytyi sopiva paikka tuolta takaseinältä. Siinäpä on hyvä tsekkailla päivän vaatetusta ennen ulos astumista. 

Tunnelmallista syksyä ja paljon energiaa kaikille kanssaraksaajille!

Haaveissa Pasilat!

Olohuoneen riippuvalaisimet ovat olleet pohdinnassa pitkään. Muut kotimme uudet valaisimet hankin kotiimme jo raksan aikana ja niistä visio olikin suht selkeä.

Mutta tuo olohuone. Sinne on suunniteltu kahta riippuvalaisinta sohvapöydän ylle. Koska sohvapöytä on musta, olen mieltänyt että tilaan sopisi parhaiten valkoiset riippuvalaisimet. Tosin musta-valkoinenkin combo voisi sopia ihan hyvin. Mustat ovat ehkä liian tummat ja valkoiset jotenkin raikastaisivat tilaa entisestään.

Tältä olohuone näyttää nyt ilman mitään riippuvalaisimia.

Olohuoneen vieressä on ruokapöytämme, jonka yllä riippuvat Tom Dixonin kuparinväriset kupolivalaisimet.  Olenkin kokenut ettei olohuoneen riippuvalaisimet saisi olla enää niin *blingbling* kun sitä säihkettä löytyy vierestä.

Harkinnassa ovat olleet:

1. Artekin valkoiset "käsikranaatit" A110.
Nämähän olivat mustina ensisijainen vaihtoehtoni niemekkeen yllä oleviksi lampuiksi. Hinta kuitenkin hirvitti (ja hirvittää yhä), joten päädyimme ostamaan niemekkeen ylle Nordluxin MIB7 yksinkertaisen tyylikkäät (ja huomattavasti edullisemmat) riippuvalaisimet Saksasta. Toki pohdin samalla toimisivatko nämä olohuoneessa.

Artekin A110 ryhmänä. Kuva lainattu: hullaannujahurmaannu.blogspot.fi

Itse pidän käsikranaattien lamppuvaihtoehdoista eniten juurikin valkoisen ja messingin liitosta. Nämä sopisivat sävyiltään tilaan, mutta eri metallien olemassaolo isossa tilassa riitelisi ehkä liikaa.


2. Tom Dixon Beat Lights

Tom Dixonin lampuissa on vain sitä jotain, mikä vetoaa allekirjoittaneeseen. Niinpä haikailin jossain välissä myös Beat Lightsien perään. Näissä ihaninta on se, että ryhmästä saa näyttävän ja mielenkiintoisen kun jokainen riippuvalaisin on erilainen.

Tom Dixon Beat Lights in white. www.remodelista.com

Jälleen kerran valkoisen ja messingin liitto on vaan yksinkertaisen kaunista. Ei vaan tahdo istua meidän ison tilan olemassaolevan kuparin kanssa. Ja olisihan näitä saatavilla pelkästään valkoisenakin (kuten A110), mutta jotenkin en pelkästään valkoista halua. Joku juju olisi oltava ja lampun mielellään myös kukkaroystävällisempi.


3. Innoluxin Lambada

Jostain bongasin ihanan suomalaisen valaisinvalmistaja Innoluxin. Heidän valikoimistaan ihastuin kahteenkin valaisimeen, joista ensimmäinen oli Lambada.

Innolux Lambada

Yksinkertaisen siro ja linjakas muotoilu. Näyttävyyttä saa yhdistelemällä eri värejä tai asettamalla riippuvalaisimet eri tasoon. Näistä tuo valkoinen tai musta-valkoinen combo on ollut harkinnassa.


4. Innoluxin Pasila

Sitten näin jonkun kanssabloggaajan postauksen Innoluxin valaisinuutuuksista. Ja Pasilahan se siellä! Voi että kun osui ja upposi. Minähän niin tykkään 60-luvun designista ja tässä valaisimessa vaan on sitäkin modernilla tavalla.

Innolux Pasila valaisin. (divaaniblogit.fi)

Habitare-messuilla kävin kääntymässä Innoluxin pisteellä ja sain varmistuksen siihen, että näitähän meidän olohuoneeseen tulee. Kaksin kappalein ja valkoisena. Valaisimen päällä oleva musta "nuppi" ja johto tuovat kivasti kontrastia ja valaisimen valokupu on leikattu niin ettei valo häikäise silmiin.

Nyt vain odottelen että Pasilat tulevat myyntiin. Ovat kyllä joidenkin valaisinliikkeiden valikoimissa ja myynnissä jo, mutta esim. Kodin1 valimoimissa (joka myy laajalti Innoluxin valaisimia) Pasilaa ei vielä ole näkynyt. Ehkäpä tässä jossain vaiheessa ja viimeistään jouluksi ainakin :)

Mitäpä te olette mieltä? Onko teillä antaa muita hyviä vaihtoehtoja?

Pensasaidan problematiikka

Blogihiljaisuutta on pidellyt vaan on meillä silti touhua piisannut. 

Niistä ehkä merkittävimmät ovat "aitaprojektimme". Nimittäin pensasaita on nyt ollut istutettuna pari viikkoa ja taloa kiertävä rima-aitakin on saatu hienosti aluilleen. 

Meillä on tulevien naapuriemme kanssa yhteistä rajaa n. 40m talojemme välissä. Keskustelimme kesällä, että syksyllä päättäisimme yhteistuumin mitä rajalle istutettaisiin ja hoidettaisiin asia talkoilla pois päiväjärjestyksestä.

Asiastahan tuli ns. "kuuma peruna" tuossa reilu kolme viikkoa viikkoa sitten, kun totesimme että raja-aidan istuttamisen hetki alkaa olemaan käsillä. Noh, että mitäpä siihen sitten laitettaisiin ja mistä tilataan?

Naapurin emännän kanssa otettiin koppi asiasta ja lähdettiin tutkimaan asiaa. Ja kylläpä me aika perusteellinen työ tehtiinkin. Messengeri piippasi kuumana aina ilta ysin jälkeen kun lapset olivat menneet nukkumaan ja kumpikin kartoitti googlen ihmeellisestä maailmasta jos pensasta ja minkälaista kokemuksineen.

Haussa oli:

- max. 2m korkeaksi kasvava pensas
- Kauniit, runsaat kukinnot
- Kaunis syysväritys
- Marjaton
- Myrkytön
- Suht helppohoitoinen

Näitä vaihtoehtoja me pohdimme:

Aronia 

Korkeus: 250 cm.
Lehdistö: Kiiltävä, syksyllä useimmiten loistavan punainen.
Kukinta: Valkoiset, miedosti pihlajalle tuoksuvat kukinnot avautuvat kesäkuussa.
Marjat: Loppusyksyllä kypsyvät mustat marjat soveltuvat mehuksi ja hilloihin esim. omenan kanssa. Mehu tummanpunaista.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo, kuiva–tuore, keskiravinteinen. Laji on melko vaatimaton kasvualustan suhteen, mutta se suosii tuoretta läpäisevää multamaata. Marjasato runsain auringossa.
Vyöhykkeet: I–IV(V).
Taimiväli: 90 cm.

Ihan ensimmäisenä mietittiin sitä perinteistä marja-aroniaa. Hyviä puolia oli paljon: kasvaa sopivan korkuiseksi, kaunis läpi vuoden, upea syysväritys, marjat käyttökelpoisia (itse en tosin pidä marja-aronian mausta). Mutta sitten se suurin huono puoli oli se, että marjat (vaikka ovatkin syötäviä) keräävät lintuja, jotka sitten mitä todennäköisemmin kakkivat tuon talon välikön oikeenkin mukavan näköiseksi. Naapurin talo kun rapataan vielä valkoiseksi, niin emme halunneet että lintuparvi tekee asioitaan heidän valkoisille seinilleen. Ja hei, tokihan niitä lintuja nyt parveilee muutenkin, mutta jos nämä marjat toimivat houkuttimena, niin parempi ehkä katsoa marjattomia vaihtoehtoja. 

Kiiltotuhkapensas

Korkeus: 150–200 cm.

Lehdistö: Kiiltävä, tummanvihreä, syysväri upean keltainen–punainen.
Kukinta: Lähes huomaamattomat vaaleat kukat alkukesällä.
Marjat: Kypsinä mustat marjat ovat syömäkelvottomat.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo; alusta kuiva–tuore, keskiravinteinen ja läpäisevä.
Vyöhykkeet: I–V.
Taimiväli: 70 cm.
Leikkaus: Vanhat yksittäispensaat nuorennetaan mieluiten harventamalla varhain keväällä, mutta aidat uusitaan alasleikkaamalla.

Pohdimme yhtenä vaihtoehtona kiiltotuhkapensasta, joka on yksinkertaisen kaunis vaihtoehto. Koska meillä molemmilla oli edellisissä kodeissamme kokemusta kiiltotuhkapensaasta pensasaitana, totesimme kuitenkin, että se on meille ehkä liian vaatimattoman näköinen vaihtoehto varsinkin kukintojen osalta.

Isotuomipihlaja

Isotuomipihlaja: Ilmastollisesti hyvin kestävä perinteinen laji viihtyy tavallisessa keskiravinteisessa puutarhamaassa auringossa ja puolivarjossa. Leikattuna se ei kuki eikä siemennä, jolloin se ei voi levitä luontoon. Vapaasti kasvavasta pensaasta tulee jopa 6 metriä korkea.

Isotuomipihlaja pääsi meillä ihan loppusuoralle asti. Pidimme sen kukinnoista ja siitä ettei se leikattuna leviä. Isännät kuitenkin torppasivat tämän vaihtoehdon siitä syystä, että isotuomipihlaja voi kasvaa aivan valtavaksi ellei sitä leikkaa säännöllisesti. Toki pensasaitaa pitää huoltaa joka vuosi, mutta totesimme ettemme ihan hirveää leikkausurakkaa välttämättä  joka vuosi jaksa muiden pihahommien lisäksi. 

Lännenheisiangervo 

Korkeus: 200–300 cm.

Lehdistö: Rehevä, syysväri yleensä keltainen.
Kukinta: Kellanvalkoiset kukat avautuvat kesä–heinäkuussa.
Hedelmät: Loppukesällä oksilla erottuvat punaruskeat siementuppilot, jotka jäävät kiinni oksiin talveksi.
Kasvupaikka: Aurinko–varjo, kuiva–kostea, keskiravinteinen.
Vyöhykkeet: I–V(VI).
Taimiväli: 90 cm.
Leikkaus: Pensas kestää hyvin alasleikkauksen ja sopii leikattaviin aitoihin.

Terve, nopeasti kasvava lännenheisiangervo on ”jokapaikan” suoja- ja aitapensas. Se sietää tiesuolaa, tuulta ja seisovaa vettä sekä uusiutuu nopeasti alasleikkauksen jälkeen.

Naapurin emäntä löysi tämän lännenheisiangervon ja tykästyimme siihen. Niinpä tämä pensaslajike pääsi aina finaaliin asti ja siitä pyydettiin tarjouksia. Lännenheisiangervosta saimme kuitenkin taimitarhoilta palautetta, että se vaatii paljon alasleikkausta koska on varsin voimakaskasvuinen. Vahvat pystykasvuiset versot versoavat paljon ja tekevät aidasta helposti leveän. Niin, muttakun me ei haluta leveää pensasaitaa...argh, että voi olla hankalaa!

Kellokuusama

Korkeus: 200 cm.
Lehdistö: Siro. Syysväri vaihtelevan kelta-punainen.
Kukinta: Runsaslukuiset vaaleanpunaiset pikkukukat tuoksuvat voimakkaasti. Pensas kukkii 2–3 viikkoa heinäkuun alusta alkaen.
Kasvupaikka: Lämpimän aurinkoinen tai puolivarjoinen, kuiva–tuore, runsasravinteinen ja hyvin vettä läpäisevä.
Vyöhykkeet: Ia(Ib).
Taimiväli: 90 cm.

Leikkaus: Vähäinen leikkaustarve. Vanha pensas nuorennetaan harventamalla heikoimpia ja vanhimpia versoja keväällä.

No sitten löysimme kuusamat. Ja Kellokuusama vei meidän sydämen ihan täysillä. Siitä tuli meidän ykkösvaihtoehto. Vai mitä ootte mieltä? Onhan se vaan yksinkertasen kaunis, pensaan korkeus juurikin sopiva, syysväritys upea, helppohoitoinen. Ihan täydellinen, näin luulisi, paitsi että..

Taimitarhasta sanoivat että on todella talvenarka. Versot paleltuvat talvisin aina maantasalle, josta taimi kyllä versoaa keväällä uudestaan. Mutta tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, ettei meidän rajalla olisi talvella pensasaitaa. Tai siis edes niitä pensasaidan paljaita oksistoja rajaamassa tontteja. Hohhoijaa..

Voitte kuvitella turhautumisen määrää! Onneksi asiasta meitä valistanut taimitarhan isäntä osasi ainoana ehdottaa myös jotain toista pensasvaihtoehtoa. Nimittäin Mustilan hortensiaa. Ootteko kuullut?

Mustilan Hortensia

Korkeus: 250 cm.
Lehdistö: Myöhään keväällä puhkeava, terve lehdistö. Syysväri yleensä keltainen.
Kukinta: Kartiomaiset, muodoltaan syreeniä muistuttavat kukinnot ovat osittain steriilejä. Kukinta alkaa Etelä-Suomessa jo heinä–elokuun vaihteessa, Kainuun korkeudella pari viikkoa myöhemmin.
Kasvupaikka: Aurinko–varjo, tuore, runsasravinteinen, hapan ja hyvin vettä läpäisevä. Pensas kukkii runsaasti jopa varjossa, mutta siimeksessä kukinta on myöhäisempää kuin auringossa.
Vyöhykkeet: I–V.
Taimiväli: 90 cm.
Leikkaus: Vuosittainen leikkaus keväällä tekee kukinnasta runsaan ja kukinnoista suuria. Koska hortensiat versovat niukasti vanhasta puusta, niitä ei pitäisi leikata alas kovin usein. Tämän FinE-lajikkeen emopensas on peräisin Mustilan Arboretumista. Kukinto on pysty ja pitsimäinen, sillä vain osa kukista on isoja steriilejä kukkia. Pensas kukkii runsaasti ja pysyy kaunismuotoisena ilman vuosittaista leikkausta. Syksyyn saakka kukkiva iso pensas viihtyy kalkitsemattomassa maassa ja kukkii jopa varjossa.

Ja niin meille tuli Mustilan hortensiasta 40m pitkä pensasaita. Wuhuu! Istutustalkoot pidettiin syyskuun lopulla reilu pari viikkoa sitten ja täytyy sanoa että kylläpä muuttui tonttiemme välisen tilan fiilis. 

Tonttiemme välinen tila "before"

Ja Mustilan Hortensialla varusteltuna "after"-kuva

Isäntä teki samalla sokkelin ympärille naapurin terassilautojen jämäpaloista ns. puiset sokkelikaistat, jotka maalattiin ympäristöystävällisellä ja myrkyttömällä mustalla maalilla. Näihin sokkelikaistoihin on tarkoitus tilata keskikokoisia pyöreitä kiviä jossain vaiheessa ensi kevättä reunustamaan taloa. 

Samalla muokkasimme talon pohjoispuolen maanpintaa ja istutimme sinne myös nurmikon siemenet. Saavat itää talvea vasten. Pihapuuhastelu näin syksyisin on kyllä kivaa. Ja aiettä, miten sitä nauttiikaan kun saa jotain näinkin konkreettista aikaiseksi.

Puuaidastamme sitten oma juttunsa myöhemmin :)

* taimien tarkemmat tiedot ja kuvat www.suomalainentaimi.fi -sivustolta

DIY: Musta Roskakatos

Huhheijaa, se ois syyskuun puoliväli. Takana on kaksi viikkoa töitä ja tällä hetkellä pitelen sairaspäivää kotona pienen enterorokkolaisen kanssa. Viimeksi taisin olla n. viikon töissä ennenkuin esikoinen sairastui ensimmäisen kerran. Tällä kertaa sain olla jopa viikon verran pidempään töissä.

Ja btw, on sitten yksi kamalimmista rokkotaudeista mitä tiedä. Kuopus on saanut rokon pahimman kautta ja takana on kolme hyvin huonoa yötä kutisevien ja kuumottavien näppylöiden takia. Pieni on kauttaaltaan näppyjen peitossa, jalat nivusiin saakka, kädet ja suun ympärys. Puhumattakaan suussa ja kielessä olevista rakoista. Siis ihan kamalaa!

Nyt neljäntenä päivänä näyttää jo vähän paremmalta, Pahin kutina ja kuumotus alkavat olemaan senverran lieviä että pystyy nukkumaan jo vähän paremmin. Nyt jännätään tarttuuko muihin. Viimeksi kävin itse ks. taudin läpi Esikoisen sairastuttua, eikä mielellään enää uudestaan. Ei Kiitos!

Mutta ihan itse asiaan. Isäntä sai tuossa elokuussa meidän roskakatoksen kuntoon ja siitä ajattelin näyttää teille muutaman DIY-vaiheen. Tyylisuuntana haettiin hieman normaaleista katoksista poikkeavaa, mutta kuitenkin jotain yksinkertaista. Tässäpä hän, olkaapa hyvät.

Isäntä rimojen kiinnityksen parissa

Henkilönostin jupakan seurauksena, maalausviikonlopun saldoksi tuli valmiiksi maalattu roskakatos

Esikoinenkin pääsi auttamaan katon huopauksen asentamisessa.

Tadaa - Hän on valmis roskiksen seka kompostin kerta.
Polttopuille teimme toiseen päätyyn oman osion

Katon huopausta pitää vielä entrata, koska sivupellit olivat vääränlaiset. Myös katon päädyt on vielä maalaamatta.
Etupihalle on tulossa vielä sorakuorma ja nykyinen näkyvissä oleva korkoero tasoittuu viimeistään pihan kivetyksen laittamisen yhteydessä

Katon viimeistelemätön huopaus törröttää reunan yli. Myös etureuna viimeistellään suoraksi.
 Näihin katon päätyihin tulee meillä pellit, kunhan saadaan vain oikean mittaiset. 

Isäntä sai tällä viikolla asennettua kellarin sisäänkäynnin eteen tuon pienemmän rimaseinän. Muutama rima puuttuu vielä tuon isomman seinän yläosasta, jonka jälkeen ne olisivatkin sitten siinä.

Pihahommia on painettu jonkin verran. Ensi viikolla tulee iso kasa aitataimia, jotka istutetaan tulevien naapureidemme kanssa tonttiemme rajalle. Että osasi olla muuten hankalaa valita kaunis, kestävä, syysväritykseltään värikäs, marjaton, max.2-3m korkea, runsas muttei leveä ja suht helppohoitoinen pensaslaji rajalle. Siitä sitten seuraavaksi lisää..

Uuden alkua ja kuvia keittiöstä !

Raikasta ja aurinkoista syksyä. Meille se toi tänään uutta arkea. Tänään oli ensimmäinen työpäiväni reiluun kahteen vuoteen. Ja myönnän, että ennen tätä päivää sisimmässäni kalvoi ahdistuksen värittämä luopumisen tuska. Haikeus ihanista kiireettömistä aamupäivistä. Aikatauluttomuudesta. Työstressittömyydestä. Kun sai vain kölliä lasten kanssa aamulla sängyssä. Nauraa hassuille unille ja nauttia kun pienet käpertyvät kainaloosi, poski vasten poskea. 

Samalla olin kuitenkin valmis. Ihan valmis ottamaan enemmän omaa juttua elämään. Kerroin lapsille eilen illalla, että huomenna äiti menee oikeasti töihin. Tämä ilmoitus herätti lapset tänään aamulla jo kukonlaulun aikaan. Kuopus juoksi aamu 06:n pintaan meidän sänkyyn, -äiti!  Eipä tuohon enää nukuttamiset auttanut, aamu alkoi siis myös heillä aikaisin.

Mutta hyvinhän tämä päivä meni. Isäntä vei lapset aamulla päiväkotiin (jota harjoittelimme koko viime viikon) jotta sain lähteä suht freesin näköisenä ekaan työpäivään. Noutaessani lapsia päiväkodista kolmen pintaan, esikoinen ilmoitti että: - Äiti, voisitko tulla seuraavalla kerralla vähän myöhemmin että ehdin myös ulos leikkimään?! Niinpä.. ;)

Mutta meidän keittiöstä. Se on siis ollut valmis jo tovin. Viimeisin reklamaatiojupakka koski niemekkeen yllä olevia Nordluxin MIB7 Led-valaisimia (reklamaatioita ei siis todellakaan tehty vain kalusteista vaan tokihan matkaan mahtuu aina muuta). Toisen valaisimen muuntaja nimittäin kärähti lamppua asennettaessa ja varaosaa odoteltiin muikeat 3kk. Toki tänä aikana lähetin lukemattomia saksankielisiä viestejä ja viimeisimmän "hihatpaloi"-ukaasin heinäkuun lopulla, että missäs mennään. Lamput siis tilasin Saksasta, jossa ovat puolet edullisempia mitä Suomessa. Testasivat varmaan Saksanmaalla, josko tämä asia unohtuisi, mutta valitsivat väärän asiakkaan. Tämä tässä on nimittäin aikas sinnikäs pentele! Ja tulihan se muuntaja sieltä, elokuun alussa, aikalailla viikon päästä "hihatpaloi"ukaasistani. Nyt on siis keittiö valmis :) Tässäpä muutama kuva teille sieltä.

Vasemmalla integroitu jääkaappi ja oikealla integroitu pakastinkaappi.

Liesituuletin on Savon KITE ja siitä uupuu vielä tuo putken suojapelti.
Toisaalta olen jotenkin jo tykästynyt tuohon varsin "industrial" henkiseen ilmastointiputkeen, joten katsotaan mitä siihen keksitään :)

Niemekkeen päässä on meillä kirjahylly keittokirjoille muunneltavilla hyllyillä. Niemekkeen takaseinä on liitutaulua ja on ollut kovassa käytössä kuopuksen 2-vuotis syntymäpäivillä ja tupareilla. Tasot ovat mustat kivitasot.

Olemme olleet todella tyytyväisiä keittiöömme enkä vaihtaisi sieltä mitään. Blancon hana ulosvedettävällä suuttimella on vienyt sydämeni täysin. Huomaan myös kaipaavani samantyylistä hanaa kodinhoitohuoneeseen, jossa siis perus Hansgrohen hana. Puustellin mattamustat ovet ovat pysyneet kauniin siisteinä, ja aina välillä jään ihailemaan niiden pintaa (ellei joku pieni nakkisormi ole ehtinyt läiskäistä rasvaisia sormenjälkiä oveen sitä ennen.) Pyrolyysiuuni on ollut uunin pesua inhoavan pelastus. Todella kätevä ja jännittäväkin juttu seurata ekalla kerralla miten homma toimii. Saareke ilman mitään toiminnallisuuksia on ollut yksinkertaisesti loistava! Juhlissa siihen on ollut helppo kattaa kaikki tarjottavat ja ihmiset pääsevät kiertämään sitä hyvin. Toki arjessa se on sellainen sälän kerääjä ja aina täynnä tavaraa, mutta sehän on vain elämää.

Ihanaa syksyn alkua ja erityistsempit kaikille urheille raksaajille!

Meidän betonilattia

Betonilattia. - Ei ikinä meille! Miten kolkko ja kylmä julkisen tilan materiaali!

Näin ajattelin pari vuotta sitten Hyvinkään asuntomessuilla. Siellä oli kohteita joissa betonia oli ihan jokapuolella, ja tottakai sisustettuna vielä sillä suomalaisten iki-ihanalla arkisella harmaalla värillä. Jokapuolinen harmaus oli mielestäni liikaa ja niin kovin persoonatonta. Jätti kylmäksi, mikä oli varmasti se syy etten lämmennyt tälle materiaalille.

Olen nimittäin enemmän kotoisan kodin ihmisiä kuin "julkisen" tilan fiilistelijöitä. Ja ei. Ei siinä julkisen tilan fiiliksessäkään ole mitään vikaa ja onhan sekin omalla tavallaan kaunista. Joistain tykkää, joistain ei. Koteja ja makuja on niin monia ja kaikki ovat kuitenkin omalla tavallaan kauniita. Oli se sitten enemmän omaan makuun menevä tai ei. Erilaiset kodit ovat mielenkiintoisia juurikin erilaisuutensa vuoksi ja siksi, että ne kertovat aina jotain kodissa asujista, persoonista, eletystä elämästä. 

Mutta siis siitä betonilattiasta. Sitä meille tuli tuosta lausahduksesta huolimatta kuitenkin. Hah, että siitäs sain! Niin se  vaan mieli muuttuu kun saa aikansa makustella eri vaihtoehtoja. Aiemmin kerroinkin betonilattiastamme täällä (kilk). Nyt kun lattiaa on päästy testaamaan ajattelin jakaa muutamia ajatuksia tästä lattiamateriaalista.  

Meillä betonilattia meni ihan alusta alkaen pieleen johtuen suurimmaksi osaksi sirotteesta ja huonosta työn laadusta valupäivänä. Betonilattia korjattiin sbl:n mikrosementillä (korjauksen työn jälki kiitettävää), jossa suurin haastemme oli löytää alkuperäistä Basaltin harmaata väriä vastaava mikrosementin sävy. Harmaita värisävyjä ei harmiksemme vain löytynyt, ja eniten käytetty Plata oli taas mielestämme liian beige meille. Niinpä päädyimme sekoittamaan kahta värisävyä keskenään, jotta pääsimme suht lähelle haluttua värisävyä.

Pukuhuoneen seinät isäntä paneloi vaalealla haapapaneelilla, jolla saunakin on tehty. Penkki on vanhasta kodista ja se korvautunee jossain vaiheessa koivuvanerilaatikolla.  Naulakot ovat Norman Copenhagenin ja niiden ylle on tarkoitus nikkaroida koivuvanerista pienet laatikkohyllyt. Koivuvanerista olen suunnitellut muutaman muunkin "pikku projektin". Niistä sitten myöhemmin lisää kunhan vain saadaan aikaiseksi (siis isäntä ehtii toteuttaa).

Kylpyhuoneen lasiovi, oikealla terassille vielä ovi.
Oikea valkoinen ovi on toisen wc:n ovi

Betonilattiamme sävy on saatu aikaiseksi kahden sävyn sekoituksella, Cobalto ja Negro. Sävyjen sekoituksella on myös oma vaikutuksensa, eli laitetaanko ensin alle Cobaltoa vai päälle Negroa vai toisinpäin. Meillä ubk:n pojat tekivät kolme eri tekniikalla toteutettua värimallia, josta päädyimme tähän. En nyt vaan muista kirveelläkään millä tavalla lattiamme sävy toteutettiin. 

Tumman harmaa ei tosiaan sävynä onnistunut, mikä harmitti allekirjoittanutta todella paljon. Mutta tästä korjatusta lattiasta tuli todella kaunis ja sävykin on mieleen.

Betonilattian ja puulattiamme raja sekä tilan sävyt.
Ovena on seinän sisään liukuva liukuovi.

Kotimme ainoa liukuovikaapisto koivukehikolla.

Betonilattian hyvät puolet on se, että se on todella pehmeä ja lämmin jalan alla. Helppo pitää puhtaana ja kaunis yhtenäisenä pintana.

Muutamia kolhuja lattia on kyllä meillä saanut (en tiedä mistä tulleet, epäilen muuttoa ja kalusteiden kantoa), mitä olen ihmetellyt jo siitäkin syystä, että tätä lattiamateriaalia kehuttiin erittäin kestäväksi. Erityisesti eteisessä ja kodinhoitohuoneeseen mentäessä kolhut ovat lohkaisseet pinnasta pienet palat pois. Nämä "accidentit" ovat jättäneet miettimään mm. mikrosementillä päällystetyjen kylpyhuoneiden vedenpitävyyttä? Vaikkakin vesieriste on pinnoitteen alla, niin silti. Jos pinnasta lohkeaa pala pois, kuinka riskialtista se on?

Suurin huono puoli lattiassa on se, että se on erittäin, ERITTÄIN liukas. 

Meillä betonilattia alkaa heti kylpyhuoneesta tultaessa ja lapset ovat muutaman kerran onnistuneet vetämään kunnon liukkarit pepulleen/selälleen kun lattialla on ollut pieni roiske vettä. 

Matot tarvitsevat liukuesteen alle, muuten eivät pysy paikoillaan. Itse ratkaisin tämän niin, että tilassa on nahkasuikaleista tehty "räsymatto", joka pysyy sellaisenaan paikallaan :)

Musta, mustempi puutalo

On pidellyt kiireitä ja lomiakin vielä viime viikkoina. Blogi on siis jäänyt suosiolla vähemmälle, vaikka kanssaraksaajien raksojen edistystä käynkin kännykästä välillä lukemassa. Isäntä aloitti tänään toisen työviikkonsa ja parin edellisen aikana ollaan lähes päivittäin maalailtu taloa. Huhheijaa, sanonpa vaan. Ihan kelpo työsarkaa on pidellyt ja kyllä sen seuraavana päivänä tuntee nahoissansa.

Talonmaalaus ei meillä mennyt sitten ihan putkeen. Olimme varanneet talon maalaukselle elokuun toisen viikonlopun ja siis isännän viimeisen viikonlopun ennen töihin paluuta. Perjantaina 7.8 kurvasimme Helsingin mini-loman päätteeksi Weekend-Festivaalin täyttämälle Kalasataman alueelle ja haimme sieltä henkilönostimen mukaamme. 

Kotiin päästyämme aloitin maalauksen lähes heti korkeimmasta päätyseinästämme. Ja tehtäköön nyt heti alkuun selväksi, että kärsin todella pahasta korkeanpaikan kammosta. Koska olen maalannut talomme kaikki sisäpinnat, oli luonnollista että maalausnakki viuhui myös ulkopuolen osalta allekirjoittaneelle. Eipä siinä mitään. Isäntä opasti miten henkilönostinta ohjattiin ja käytettiin ja ihan hyvinhän tuo sujui. Vähän niinkuin pelaisi vanhoja tietsikkapelejä joystickillä, tosin kovin kummoinen vauhti vaan ei tässä pelissä ole. 

Mutta sitten kun nostin nostimen lähes 8 metriin katonharjalle, alkoivat polveni vapista ja paniikki hilautui kurkkuun. Ihan hirveä ahdistuspaniikki, jonka vuoksi oli pakko ottaa nostinta alas. Isäntä oli ehtinyt lähteä tässä välissä lasten kanssa kauppaan, joten keräilin ja puhaltelin hetken ja tsemppasin itseäni että kyllä mä tähän pystyn. Päätin kylmästi keskittyä vain seinän maalaukseen ja olla katsomatta yhtään alas. Henkilönostin kyllä heiluu ja tärisee jokseenkin paljon ääriasennossa, mutta ihme ja kyllä siihen tottui kun ei tosiaan katsellut yhtään alas. 

JUMISSA! Apuva, auttakee mut alas..

Sain maalattua hienosti talomme korkeinta päätyä noin puolentoista tunnin ajan ja juuri kun olin siirtymässä maalaamaan oikeaa päätyseinää, nostin sanoin -zzzzzz?!
Onnekseni isäntä kaartoi lasten kanssa 5 minuutin sisään tapahtuneesta pihaan ja ihmettelin ääneen miksei nostin ota mitään komentoja vastaan? Ei siis toiminut mihinkään suuntaan ja ihan kuin virta olisi ollut pois? Siellä mä siis nökötin 6 metrin korkeudessa pienessä kopassa maaliämpärien kanssa ja henkilönostin oli ns. "kuollut".

Isäntä lähti asiaa selvittämään ja sepäs ei sitten ollutkaan niin yksinkertainen juttu. Aluksi luulimme että virtajohto oli irronnut, koska nostin ei selvästikään ottanut virtaa. Mutta koska nostin oli verkkovirrassa kiinni ja kaikki johdot olivat kunnolla kiinni, ongelma oli jossain muualla. Niimpä isäntä tsekkasi kaikki mahdolliset: olivatko kaikki tukijalat oikein maassa, toimiko vikavirta, eikä mitään. Huusin naapurimmekin jeesiin, että mitenkäs täältä pääsis alas. Se otti 45min jumissa 6 metrissä ennenkuin selvisi että nosturin ohjaimistosta oli mennyt sulake. Sulake jota ei kuka tahansa vaihdakkaan.

Tässä vaiheessa pitää sanoa että luojan kiitos googlesta! Isäntä löysi sieltä jostain nostimen virhetilanteita koskevan ohjeen, jossa neuvottiin miten nostinta voi ohjata akkuvarauksen voimin tilanteessa, jossa nostin ei jostain syystä ota virtaa. Niimpä pääsin alas vähäisen akkulatauksen voimin.  Enkä muuten saanut pahoja traumoja. Lapset ehkä taisivat säikähtää eniten, että äiti ei pääse takaisin alas ollenkaan!

Pääsisäänkäynnin maalattua ja keskeneräistä seinää oikealla.

Niimpä meidän maalailut nostimen kanssa jäivät hyvin vähiin. Isäntä sai kyllä ks. firman toimitusjohtajan kiinni, joka ilman muuta lupasi meille uuden nostimen heti maanantaina. Plah, siis maanantaina kun koko viikonloppu piti huhkia tämän urakan kanssa. Seuraavan viikon aikataulut meni siis iltojen osalta uusiksi.

Niinpä maalisuti viuhui, mutta enemmänkin tikkaiden ja maan tasolta. Uuden mustan maalipinnan sai isännän tekemä roskakatos, josta postaus myöhemmin.

Talon maalaus on meillä vieläkin kesken pisimmän pohjoispuolen seinän osalta. Se olisi tavoitteena saada kuntoon tämän viikon aikana. En kyllä ihan tiedä että jaksaako..

SNEAK PEAK: Bambi Lasten nukkarissa

Ensi-ihastuminen taisi tapahtua Hyvinkään asuntomessuilla. Kuopus oli silloin 6 päivää vanha ja mitä todennäköisemmin asuntomessujen nuorin osallistuja. Kiersin pieni käärö sylissä messutaloja ja tykästyin tähän valaisimeen ikihyviksi. En silloin tiennyt lampun valmistajaa, eikä siitä ollut messukohteessa tietoja, joten laitoin ylös vain "bambi-lamppu".

Sittemmin tutustuin Ferm Living-merkkiin ja sieltähän tämä ihastus löytyi :)  Yritin alkuvuodesta metsästää tätä valaisinta, mutta turhaan. Ainakin FinishDesignShop myi valaisinta jonkin aikaa, mutta alkuvuonna etsinnät eivät enää tuottaneet tulosta. Tämä mallisto oli loppunut ja lähimmät löytyivät Hollannista huimaan hintaan. 

Maaliskuun lopussa muuttaessamme uuteen kotiin, vanha ystäväni tarjosi lastenvahtiapua muuton ajaksi. Kullanarvoinen apu ihanalta ystävältä, joka jaksoi leikittää lapsia lähes koko päivän ja takasi äidille ensiavun muuttohärdelliin. 

Valaisimet tulivat jossain vaiheessa päivää jutulle ja kävi ilmi, että ystävälläni oli kaksikin Ferm Livingin seinävalaisinta, jotka olivat jääneet heidän muuttonsa jäljiltä käyttämättömäksi. 

Yllätys oli ihana, kun sain häneltä kesäkuun alussa Deer-valaisimen lahjaksi juhliessani syntymäpäiviäni ystävien ja kakkukahvien merkeissä. 

Nyt Bambi on päässyt omalle paikalleen ja se on aivan ihana :)

Lasten nukkarin tapetti on yksi suosikeistani. Se on briteistä tilattu vanha paperitapetti, jonka tapetoimiseen meillä kummallakin (isännällä ja minulla) meni muutaman kerran hermo.
Luojan kiitos, kotimme muut tilatut tapetit olivat helpompaa non-woven tyyppiä, ja niiden tapetointi oli silkastaan lasten leikkiä tämän huoneen paperitapettiin verrattuna.

Esikoisen sänky ja kuopuksen käytössä oleva keinuhevonen

Yövaloteholtaan tämä valaisin ei ole kummoinenkaan ja sain jonkin aikaa metsästää tarpeeksi korkean määrän lumeneita sisältävää lamppua valaisimeen.

Bambi valaisee tästä lähin meidän perheen iltasatuhetket <3

ps. Ja tiedoksi Ferm Livingin lamppuja halaville, että FDS:n valikoimista löytyvät taas nämä ihanuudet :)

Pihasuunnitelmaa ja toteutusta

Emme ottaneet pihasuunnittelijaa emmekä edes sitä konsultointia, jota kovasti toivoin. Näillä euroilla tilattiin sen sijaan multaa ja ostettiin muutama kasvi. Pihaa on siis rakennettu arkkitehdin kanssa tekemämme suunnitelma pohjana ja muokattu sekä istutettu kasveja vähän niinkuin tyyliin "toi sopis tonne ja on muuten puolivarjon kasvi" :)

Mutta hieman osviittaa antavamman pihasuunnitelman tein kuitenkin itse. Ja tein kuulkaas tätä vähintäänkin neljä kertaa. Joka kerta kun lisäsin hieman enemmän pensaita ja toimintoja, ohjelma ilmoitti että tallennuksessa ja nettiyhteydessä on jotain vikaa. Grrrr. Ja vielä mitä! Nettiyhteys pelittää priimasti, joten veikkaanpa ettei tämä ohjelma ihan jaksa pyörittää näitä suunnitelmia siten miten pitäisi. Että terveisiä vaan My Gardenalle!

Jokatapauksessa sain suunnitelman valmiiksi kahden lisäyksen taktiikalla. Kaksi lisäystä ja tallennus. Kerrankin toimi. Ei nimittäin ihan jaksa joka kerta kirjautua ulos ja sisään vain senvuoksi että saa tekemänsä jutut sillä kertaa tallennettua.

Mutta tässäpä teille vilautus meidän pihasuunnitelmasta. Suunnitelma on tehty mygardena.com ohjelmalla joka on täysin ilmainen. Ihan kaikkia pensaita, kukkia, mansikoita ja raparpereita ei tästä käy ilmi, mutta se suuntima nyt ainakin :)

Talon jälkeen meille jää n. 400m2 pihaa ympäri taloa. Tämän lisäksi on 50m2 terassia josta noin 15m2 jää katoksen alle. Tämä katoksen alle jäävä osa on haaveena lasittaa joskus tulevaisuudessa. Katoksen alle tulee kesäkeittiömme sekä ruokapöytä. Loppu terassista onkin pergolan alla, jonne onkin toisena haaveena saada joskus drop-ulkoallas. Siihen pitääkin tutustua lähemmin asuntomessuilla :) 

Ympäri taloa kiertää nurmikko, poislukien etupiha johon laitamme ensi vuonna kivetyksen. Tämän vuoden tuo piha saa olla soralla, ihan kaikkeen ei lompakko vaan taivu. 

Vaikka kesä on ollut säiden osalta jokseenkin surkea, niin olemme iloinneet siitä silti. Nimittäin nurmikkomme on kasvanut ja kasvaa edelleen kohisten. Levitimme kesäkuun alussa 80tonnia multaa ja kylvimme samalla nurmikon siemenet ympäri taloa (poislukien pohjoispuoli, joka on myllerryksessa naapurin talonrakennuksen vuoksi ja odottaa vielä omaa vuoroaan). Jotkut ovat epäilleet siirtonurmeksi, mikä on saanut myhäilemään vieläkin tyytyväisemmin. Ei, ei ole, vaan ihan siemenistä kylvetty. Mutta supervihreä ja tuuhea se kyllä on :)

Eteläpihan pengerrykset ja nurmikko. Etualalla oleva nurmikoton alue on ns. polun kohta portille.

Pengerrykset

Pengerrysten kivien väliin olen suunnitellut istuttavani hyötykasveja, kuten laventelia, ahomansikoita, timjamia, ruohosipulia, joitain leikkokukkia sekä perennoja. Terassin eteen tulee isännän nikkaroima yrttilaatikko salaateille ja erilaisille kesäyrteille.

Pihamme on saanut uusia asukkaita jo seuraavista kasveista:
- riippapihlaja
- kirsikkapuu
- pionit
- pensasruusut
- pensasmustikat
- mansikat
- karviainen
- herukkapensas
- syreenipensaita
- raparperi

..sekä sekalainen joukko 2-vuotisia kukkia suoraan siemenpusseista (ja jotka ovat lähteneet itämään hienosti). Haaveissa on vielä löytää perheomenapuu tuohon yllä olevaan pengerryskuvan multakohtaan. Perheomenapuu on kätevä uusi omenapuulajike pienille pihoille, sillä siinä on 3-omenalajiketta samassa puussa. Yleisin yhdistelmä on yksi kesäomena ja kaksi syysomenaa. Saat siis kolme satoa omenoita yhdestä puusta :)

Pensasmustikoita

Toinen istuttamistani pensasruusuista kukkii parasta aikaa :)

Pihahaaveissa siintää myös riipumatto. Olen tykästynyt tuohon Fatboyn riippumattoon, joka on ihanan paksu ja pehmustettu, mutta en tiedä saakohan sitä ilman sitä telinettä? Tietääkö kukaan?
Nimittäin tontillamme säilytettiin vanhoja puita, joista kaksi vanhaa koivua ovat eteläpihallamme. Niiden välissä on aivan täydellinen paikka riippumatolle, vai mitä olette mieltä?

Näiden koivujen välissä olisi täydellinen paikka Fatboyn riippumatolle.

Piha on edelleen keskeneräinen suureltakin osin, mutta tämän kesän ainoa tavoite vihreiden osalta, eli nurmikon kylveminen ja siitä nauttiminen on saavutettu. Kiitos siitä kuuluu jokseenkin viileälle ja sateiselle kesälle, jonka ansiosta me voimme kirmata ihana pehmeällä nurmikolla jo nyt :)

Pihaa työstetään kuitenkin edelleen muilta osin. Isännällä on menossa ensimmäinen lomaviikko ja työsarkana meillä on roskakatoksen ja aidan rakentaminen. Sain myös viime viikolla kaksi isoa ulkoseinää maalattua ja koko talo pitäisi saada toiseen kertaan maalattua elokuun loppuun mennessä. Katsotaan kuinka meidän käy. Onneksi on lomaa jäljellä ja tiedossa kaikkea muutakin mukavaa pihahommien vastapainoksi :)